Maahanmuuttajuus on rikkaus
Ulkomaalaisuus on viime vuosina lisääntynyt entisestään ja sen myötä saanut aikaan niin positiivisia kuin negatiivisiakin asioita. Työttömyysprosentti on noussut, mutta olettaisin asian liittyvän siihen että uudet uussuomalaiset opiskelevat joko kunnon koulutusta tai suomenkieltä, eivätkä näin ollen voi vielä asettua työelämään. Positiivista maahanmuuttamisessa on tietysti ainakin monikulttuurisuus.
Suomen yhteiskunta tarvitsee mielestäni uussuomalaisia, jos haluamme tulevista sukupolvista kansainvälisiä. Jos oletamme, että voimme itse tehdä töitä ja ohessa asua esimerkiksi Espanjassa, miksi torjumme somaliperheen muuton omaan maahamme?
Uussuomalaisuus ilmeisesti pelottaa kovasti suomalaisia, emmekä ehkä tiedä asiasta tarpeeksi. Yleensä ihmiset eivät uskalla paneutua asiaan, joka tuntuu heistä itsestään kaukaiselta asialta. Kuinka moni sitten oikeastaan tuntee ulkomaalaisia ihmisiä, jotka asuvat Suomessa? Tähän kysymykseen useimmat vastaavat tuntevansa ainakin yhden uussuomalaisen. Mielestäni se on positiivinen muutos, sillä ennen olimme vielä tunnevammaisempia asian suhteen; nyt olemme sentään hieman avanneet silmiämme. Neljä prosenttia Suomen väestöstä on uussuomalaisia, joten asian pitäisi olla ihan tuttu juttu jo kaikille. Ottaen vielä huomioon, ettei lukuun ole lisätty heidän täällä syntyneitä lapsiaan.
Mediassa puhutaan jatkuvasti Suomen ulkomaalaisten hyvinvoinnista ja auttamistyöstä mutta silti tuntuu, että suurimmalla osalla menee koko aihe täysin ohi. Puhutaan myös yleisellä tasolla siitä, miten kaikki ulkomaalaiset ovat rikollisia, tappajia tai muita kriminaaleja. Ilmeisesti juuri tämän seikan takia noin puolet suomalaisista suhtautuu maahanmuuttajien määrän kasvuun kielteisesti.
On kummallista, että syömme mielellämme kiinalaista, intialaista tai afrikkalaista ruokaa, mutta samalla olemme rasisteja tai pelkureita juuri ruoan tänne tuojia kohtaan. Käymme ulkomailla ruskettamassa itsemme kunnolla, ja tulemme sitten takaisin Suomeen haukkumaan tummaihoisia. Mielestäni maahanmuutto on aiheuttanut lähes vain positiivisia asioita yhteiskunnallemme, jolloin ihmisten pitäisi olla avarakatseisempia. Itse en koskaan pystyisi olemaan ilman ystäviäni, joita on Eritreasta, Thaimaasta, Puolasta, Nigeriasta, Irakista ja monesta muusta eri maasta. Ilman maahanmuuttoa ystävyyteni näiden ihmisten kanssa ei olisi mahdollista.
Tietysti me pilkkaamme toisiammekin: jos muutan Helsingistä Ouluun, saan kuulla monta vuotta vitsejä siitä, miten stadilaiset ovat muita suomalaisia tyhmempiä. Tämä silti yleensä pysyy ihan viattomalla tasolla. Toivoisin kuitenkin kaikkien miettivän hetken aikaa omaa suhtautumistaan ulkomaalaisia ihmisiä kohtaan. Onko järkeä tuhlata liikaa energiaa vähemmistöjen pilkkaamiseen Suomessa?
Lähteet: wikipedia.org
oma pää
]]>
Olen. Kuka oikeastaan olen ja mitä olen? Olenko kumiseva vaski tai helisevä symbaali? Olenko hyvä vai paha, lähellä vai kaukana, tässä vai muualla?
Minun on paha olla. En usko, että kestän tällaista tuskaa enää. Olen tehnyt elämäni aikana monta suurta virhettä, joita kadun niin paljon, että minun tekisi mieli repiä sydän rinnastani. Voiko yksi pieni ihminen tässä maailmassa aiheuttaa näin paljon pahaa maailmalle ja muille ihmisille? Äiti suree, kun tytär ei osaa lopettaa huumeiden käyttöä tai viinan juomista vaikka sairaus estäisi ainakin alkoholin. Isä ei pidä siitä, ettei tyttären poikaystävällä – itse asiassa entisellä sellaisella – ole töitä tai asuntoa. Ystävät eivät kestä hajoiluani, ja siksi hylkäävät, eivät jaksa katsoa ongelmia enää läpi sormien mutteivät myöskään halua nostaa kissaa pöydällä. Lastensuojelun mielestä en vain osaa elää ilman ongelmia. Entinen, rakas poikaystävä ei jaksa kuunnella valehtelua, vaikken oikeasti edes valehtele – tai sitten olen patologinen valehtelija.
Rakastan sinua, kulta. Ei, älä mene pois, en kestä sellaista. Tule takaisin, emme ole kokeneet vielä tarpeeksi yhdessä. Haluan mennä kanssasi naimisiin, saada kauniita lapsia ja muuttaa omakotitaloon, vain sinun kanssasi. Haluan helliä kissamme pilalle kanssasi ja rakastella aamuun asti vielä monta kertaa. Et sinä ole täydellinen, mutten ole minäkään. Minulle olet silti täydellinen, vaikket olekaan kaunopuheinen tai puhelias muutenkaan, vaikket aina ymmärrä mitä tarkoitan, ja vaikka kiukutteletkin niin usein mitättömistä asioista. Juuri näitä piirteitä sinussa oikeastaan rakastan, tai oikeastaan rakastan kaikkea sinussa. En tiedä, miten sait pienen sydämeni näin sekaisin, näin rikki, mutta ei minun tarvitsekaan. Olet minulle koko elämä, maailma, universumi. Jos minulla on sinut, minulla on kaikki. En tarvitse muuta.
Nyt olet kadonnut elämästäni, koska tein niin typerästi. Nyt minulla ei ole mitään. En näe maailmaa, sellaista ei enää ole. En koe eläväni, minun elämäni juoksi pois luotani, eikä se tule enää takaisin. Itken paljon, sillä en tunne muita tunteita ja jos vahingossa nauran, se on ironiaa. Minulle on monesti sanottu, että ihminen on luotu elämään, hengittämään, ettei saa murehtia turhaan, täytyy hymyillä ja nauttia elämästä. Voisiko joku kertoa minulle, miten voi elää, jos elämäni on poistunut läheltäni?
Minulla ei ole enää ketään, joka pitäisi kädestä kiinni, halaisi lujaa ja lämpimästi, silittäisi uneen tai suutelisi heti aamulla hereille. Ei ole ketään, joka kehuisi kauneuttani tai pyyhkisi kyyneleet pois, ei ketään joka rakastaisi minua sellaisena kuin olen. Tämä kaikki on minun syytäni, omaa tyhmyyttäni. Minun syyni, että lähdit, minun syyni että työnsit sivuun ja minun syyni, ettet halua enää tuntea minua lähelläsi. Omaa tyhmyyttäni.
Täällä kaikki muistuttaa minua sinusta. Muistan hyvin sen päivän, kun toit minulle neljä ruusua kauniissa kääreessä ja sanoit: ”kun viimeinen ruusuista kuihtuu, niin kuihtuu minun rakkautenikin.” Se viimeinen ruusu oli muovinen, eikä se ole kuihtunut vieläkään vaikka rakkautesi ehkä on, en tiedä. Muistan, kuinka rakastelimme entisessä autossasi metroaseman vieressä eikä mikään häirinnyt meitä, muistan miten ahtauduimme monena iltana pieneen yhden hengen sänkyyni ja sain nukkua kainalossasi pitkälle aamuun asti. Muistan jopa sen, kun tulit bussipysäkille minua vastaan kukkapuskan kanssa ja suutelit pitkään, toivotit hyvää kuukausipäivää. Ja sen, miten kovalla kiireellä ajoimme keskelle metsää, jotta saisimme olla rauhassa, ehkä myös vähän kosketella ja touhuilla muuta... Muistan, kun veit minut kiinalaiseen ravintolaan syömään ankkaa ja nauroimme, voi miten me nauroimme ja suutelimme pöydän yli sitäkin enemmän. Muistan lauseen: ”Tehdään sillä tavalla, että sinä keksit paikan ja kun me nukahdamme tähän vierekkäin, olemme molemmat siinä samassa paikassa, joohan?”
Kevät oli kaunista aikaa, niin kuin oli talvi ja syksykin, mutta tämä kesä… Tämä kesä sattuu, tämä kesä tappaa minua sisältä ja puristaa sydämeni kasaan. Unelmissani olen vielä kanssasi, kävelen keskustan katuja käsi sinun kädessäsi ja vain hymyilen. Unissani rakastelen sinua hitaasti ja lempeästi, annan sinulle taas kaikkeni ja rakastan, rakastan paljon. Unelmissani olet taas siinä vieressäni etkä lähde pois, kosketan sinua hellästi ja tiedän, että olet ikuisesti minun. Unissani kuiskaan korvaasi:
”Minä rakastan sinua, kulta.”
]]>Teksti on julmaa, kun siitä tulee todellista, kun toinen ihminen on tajuttoman ärsyttävä ja aiheuttaa pettymyksiä. Ihan samalla tavalla sä kirjoitat musta, joten aivan turha nalkuttaa.
Minä en ole ainoa
joka on lyönyt sinua
etkä sinä ole ainoa
joka on huoritellut minua
olit oikeassa.
Tekopyhyyteni saa sinut nauramaan
etkä edes huomaa
että kun puhut pistäväsi muut itsesi edelle
sinä valehtelet
sinä olet tekopyhä.
Haluaisin joskus kuulla sinun tunnustavan pahuuden
joka kasvaa sisälläsi ja jota peittelet
esität enkelilasta.
Olen kyllästynyt siihen
että joudun kovin usein kuuntelemaan uikutustasi menneistä
haukkumista ja rakkauden tunnustuksia
ja kaikista niistä sanoista huolimatta tiedän
ettet tarkoita mitään sanomaasi.
Tiedän
sinä olet epärehellinen
et lainkaan luotettava
ja silti sokeasti luotin sinuun
sitten kyllästyin siihenkin
ettet jaksanut olla pilaamatta muiden päiviä.
Norsu lasikaupassa, ne sanovat minulle tarkoittaen sinua
ja olen täysin samaa mieltä.
Tekopyhyys imee sinulta hengen
enää et usko edes itseäsi
muut näkevät lävitsesi
että kaikki se veren vuodattaminen on kulissia
säälin kerjäämistä.
Nyt sinä päätät avautua minulle vihastasi minua kohtaan
haukkua minut yhteisille ystävillemme
mutta minua ei jaksa kiinnostaa.
Elän täysin irti sinusta.