Koulussa piti kirjoittaa mielipidekirjoitus maahanmuuttajuudesta positiivisessa valossa. Omalta kannaltani aika helppo juttu, koska koen maahanmuuttajuuden hyvänä asiana, mutta antakaa ihmeessä palautetta. Itse olen ihan tyytyväinen :)

 

Maahanmuuttajuus on rikkaus

 

Ulkomaalaisuus on viime vuosina lisääntynyt entisestään ja sen myötä saanut aikaan niin positiivisia kuin negatiivisiakin asioita. Työttömyysprosentti on noussut, mutta olettaisin asian liittyvän siihen että uudet uussuomalaiset opiskelevat joko kunnon koulutusta tai suomenkieltä, eivätkä näin ollen voi vielä asettua työelämään. Positiivista maahanmuuttamisessa on tietysti ainakin monikulttuurisuus.

Suomen yhteiskunta tarvitsee mielestäni uussuomalaisia, jos haluamme tulevista sukupolvista kansainvälisiä. Jos oletamme, että voimme itse tehdä töitä ja ohessa asua esimerkiksi Espanjassa, miksi torjumme somaliperheen muuton omaan maahamme?

Uussuomalaisuus ilmeisesti pelottaa kovasti suomalaisia, emmekä ehkä tiedä asiasta tarpeeksi. Yleensä ihmiset eivät uskalla paneutua asiaan, joka tuntuu heistä itsestään kaukaiselta asialta. Kuinka moni sitten oikeastaan tuntee ulkomaalaisia ihmisiä, jotka asuvat Suomessa? Tähän kysymykseen useimmat vastaavat tuntevansa ainakin yhden uussuomalaisen. Mielestäni se on positiivinen muutos, sillä ennen olimme vielä tunnevammaisempia asian suhteen; nyt olemme sentään hieman avanneet silmiämme. Neljä prosenttia Suomen väestöstä on uussuomalaisia, joten asian pitäisi olla ihan tuttu juttu jo kaikille. Ottaen vielä huomioon, ettei lukuun ole lisätty heidän täällä syntyneitä lapsiaan.

Mediassa puhutaan jatkuvasti Suomen ulkomaalaisten hyvinvoinnista ja auttamistyöstä mutta silti tuntuu, että suurimmalla osalla menee koko aihe täysin ohi. Puhutaan myös yleisellä tasolla siitä, miten kaikki ulkomaalaiset ovat rikollisia, tappajia tai muita kriminaaleja. Ilmeisesti juuri tämän seikan takia noin puolet suomalaisista suhtautuu maahanmuuttajien määrän kasvuun kielteisesti.

On kummallista, että syömme mielellämme kiinalaista, intialaista tai afrikkalaista ruokaa, mutta samalla olemme rasisteja tai pelkureita juuri ruoan tänne tuojia kohtaan. Käymme ulkomailla ruskettamassa itsemme kunnolla, ja tulemme sitten takaisin Suomeen haukkumaan tummaihoisia. Mielestäni maahanmuutto on aiheuttanut lähes vain positiivisia asioita yhteiskunnallemme, jolloin ihmisten pitäisi olla avarakatseisempia. Itse en koskaan pystyisi olemaan ilman ystäviäni, joita on Eritreasta, Thaimaasta, Puolasta, Nigeriasta, Irakista ja monesta muusta eri maasta. Ilman maahanmuuttoa ystävyyteni näiden ihmisten kanssa ei olisi mahdollista.

Tietysti me pilkkaamme toisiammekin: jos muutan Helsingistä Ouluun, saan kuulla monta vuotta vitsejä siitä, miten stadilaiset ovat muita suomalaisia tyhmempiä. Tämä silti yleensä pysyy ihan viattomalla tasolla. Toivoisin kuitenkin kaikkien miettivän hetken aikaa omaa suhtautumistaan ulkomaalaisia ihmisiä kohtaan. Onko järkeä tuhlata liikaa energiaa vähemmistöjen pilkkaamiseen Suomessa?

 

Lähteet: wikipedia.org

oma pää

Tässä uutta, satuttavaa tekstiä. En tiedä, olenko nyt eronnut melko pitkästä suhteestani vai en, ja tämä on tunteitteni tuotosta. Nauttikaa.

 

Olen

Olen. Kuka oikeastaan olen ja mitä olen? Olenko kumiseva vaski tai helisevä symbaali? Olenko hyvä vai paha, lähellä vai kaukana, tässä vai muualla?

 

Minun on paha olla. En usko, että kestän tällaista tuskaa enää. Olen tehnyt elämäni aikana monta suurta virhettä, joita kadun niin paljon, että minun tekisi mieli repiä sydän rinnastani. Voiko yksi pieni ihminen tässä maailmassa aiheuttaa näin paljon pahaa maailmalle ja muille ihmisille? Äiti suree, kun tytär ei osaa lopettaa huumeiden käyttöä tai viinan juomista vaikka sairaus estäisi ainakin alkoholin. Isä ei pidä siitä, ettei tyttären poikaystävällä – itse asiassa entisellä sellaisella – ole töitä tai asuntoa. Ystävät eivät kestä hajoiluani, ja siksi hylkäävät, eivät jaksa katsoa ongelmia enää läpi sormien mutteivät myöskään halua nostaa kissaa pöydällä. Lastensuojelun mielestä en vain osaa elää ilman ongelmia. Entinen, rakas poikaystävä ei jaksa kuunnella valehtelua, vaikken oikeasti edes valehtele – tai sitten olen patologinen valehtelija.

 

Rakastan sinua, kulta. Ei, älä mene pois, en kestä sellaista. Tule takaisin, emme ole kokeneet vielä tarpeeksi yhdessä. Haluan mennä kanssasi naimisiin, saada kauniita lapsia ja muuttaa omakotitaloon, vain sinun kanssasi. Haluan helliä kissamme pilalle kanssasi ja rakastella aamuun asti vielä monta kertaa. Et sinä ole täydellinen, mutten ole minäkään. Minulle olet silti täydellinen, vaikket olekaan kaunopuheinen tai puhelias muutenkaan, vaikket aina ymmärrä mitä tarkoitan, ja vaikka kiukutteletkin niin usein mitättömistä asioista. Juuri näitä piirteitä sinussa oikeastaan rakastan, tai oikeastaan rakastan kaikkea sinussa. En tiedä, miten sait pienen sydämeni näin sekaisin, näin rikki, mutta ei minun tarvitsekaan. Olet minulle koko elämä, maailma, universumi. Jos minulla on sinut, minulla on kaikki. En tarvitse muuta.

 

Nyt olet kadonnut elämästäni, koska tein niin typerästi. Nyt minulla ei ole mitään. En näe maailmaa, sellaista ei enää ole. En koe eläväni, minun elämäni juoksi pois luotani, eikä se tule enää takaisin. Itken paljon, sillä en tunne muita tunteita ja jos vahingossa nauran, se on ironiaa. Minulle on monesti sanottu, että ihminen on luotu elämään, hengittämään, ettei saa murehtia turhaan, täytyy hymyillä ja nauttia elämästä. Voisiko joku kertoa minulle, miten voi elää, jos elämäni on poistunut läheltäni?

 

Minulla ei ole enää ketään, joka pitäisi kädestä kiinni, halaisi lujaa ja lämpimästi, silittäisi uneen tai suutelisi heti aamulla hereille. Ei ole ketään, joka kehuisi kauneuttani tai pyyhkisi kyyneleet pois, ei ketään joka rakastaisi minua sellaisena kuin olen. Tämä kaikki on minun syytäni, omaa tyhmyyttäni. Minun syyni, että lähdit, minun syyni että työnsit sivuun ja minun syyni, ettet halua enää tuntea minua lähelläsi. Omaa tyhmyyttäni.

 

Täällä kaikki muistuttaa minua sinusta. Muistan hyvin sen päivän, kun toit minulle neljä ruusua kauniissa kääreessä ja sanoit: ”kun viimeinen ruusuista kuihtuu, niin kuihtuu minun rakkautenikin.” Se viimeinen ruusu oli muovinen, eikä se ole kuihtunut vieläkään vaikka rakkautesi ehkä on, en tiedä. Muistan, kuinka rakastelimme entisessä autossasi metroaseman vieressä eikä mikään häirinnyt meitä, muistan miten ahtauduimme monena iltana pieneen yhden hengen sänkyyni ja sain nukkua kainalossasi pitkälle aamuun asti. Muistan jopa sen, kun tulit bussipysäkille minua vastaan kukkapuskan kanssa ja suutelit pitkään, toivotit hyvää kuukausipäivää. Ja sen, miten kovalla kiireellä ajoimme keskelle metsää, jotta saisimme olla rauhassa, ehkä myös vähän kosketella ja touhuilla muuta... Muistan, kun veit minut kiinalaiseen ravintolaan syömään ankkaa ja nauroimme, voi miten me nauroimme ja suutelimme pöydän yli sitäkin enemmän. Muistan lauseen: ”Tehdään sillä tavalla, että sinä keksit paikan ja kun me nukahdamme tähän vierekkäin, olemme molemmat siinä samassa paikassa, joohan?”

 

Kevät oli kaunista aikaa, niin kuin oli talvi ja syksykin, mutta tämä kesä… Tämä kesä sattuu, tämä kesä tappaa minua sisältä ja puristaa sydämeni kasaan. Unelmissani olen vielä kanssasi, kävelen keskustan katuja käsi sinun kädessäsi ja vain hymyilen. Unissani rakastelen sinua hitaasti ja lempeästi, annan sinulle taas kaikkeni ja rakastan, rakastan paljon. Unelmissani olet taas siinä vieressäni etkä lähde pois, kosketan sinua hellästi ja tiedän, että olet ikuisesti minun. Unissani kuiskaan korvaasi:

 

”Minä rakastan sinua, kulta.”

Jokaiselle oikeus olla oma itsensä

”Normeista poikkeaminen erilaisuutta, erilaisuus heikkoutta.”
Julma-Henri & Syrjäytyneet – Riivaaja
Kappale kirjoitettu erilaisuuden puolesta

---

Julkista homoutta on pidetty pitkän aikaa pahana asiana. Useat homoseksuaaliset ihmisetkin häpeävät ”erilaisuuttaan” eivätkä halua tuoda asiaa julki millään lailla. Suurin osa ihmisistä, jotka kulkevat homo- tai lesboparin ohi kaupungilla vähintäänkin miettivät, miten jotkut haluavat tuoda erilaisuutensa esiin niin radikaalisti, esimerkiksi kävelemällä käsi kädessä. Tarkemmin ajateltuna, kuinka moni sinua vastaan kävelevä ihminen oikeasti on homoseksuaali, etkä edes huomaa sitä?

Homous on edelleen tabu ympäri maailmaa. Sitä peitellään ja pelätään uskonnollisista syistä, perhesiteiden hyvänä pitämisen takia tai vaikka leimaamisen pelossa. Melkein jokainen homoutensa tunnustava on joskus joutunut syrjinnän tai haukkumisen, jopa fyysisen väkivallan kohteeksi ilman mitään muita syitä. Ymmärrän täysin, että jotkut ihmiset eivät hyväksy homoutta, olihan se vielä 1990 luvun alussa psykologisten häiriöiden listalla, mutta homofobinen ajattelutapa on oikeasti vanhentunut, epärealistinen ja huono ajattelumalli, jota ei missään nimessä kannata enää lietsoa, se vaihe meni jo.

Muistan muutama vuosi sitten äitini sanoneen ”kyllä sinä sitten vanhempana ymmärrät, etteivät homot ole ihan täysijärkisiä” kun puolustin homojen oikeuksia. Loukkaannuin kyseisestä lauseesta, enkä sen koommin ole aiheesta äitini kanssa keskustellut. Jos jokainen ihminen maailmassa ajattelisi kaikki asiat näin, maailmassa ei olisi edes vasenkätisiä. Jokainen ihminen jonka tunnet, näet, koet, kuulet tai haistat, olisi samanlainen kuin kaikki muutkin. Oikeassa elämässä kaikki ovat erilaisia.

Mielestäni on hirvittävän väärin ottaa ihmiseltä pois hänen arvonsa, jos hän on jollain tavalla normeista poikkeava, jos tällaista ilmaisua voi edes käyttää. Jokainen ihminen kuitenkin on ihminen ja jokaisella pitäisi olla nykymaailmassa oikeus onneen tavoilla, jotka eivät riko lakia. Homoutta ei kielletä 2000-luvun laeissa, jolloin sen pitäisi olla täysin hyväksyttävä asia.

Kaikista ei kuitenkaan voi kitkeä ennakkoluuloja, vaikka kuinka tahtoisi. Haluaisin silti parantaa maailmaa saamalla edes yhden ihmisen tietoiseksi siitä, ettei homous ole synti vaan täysin normaali asia tällä pallolla. Julkisesti homoutensa näyttäviä ihmisiä mielestäni pitäisi kunnioittaa yhtälailla kuin vaikka sotiemme veteraaneja. Nämä ihmiset ovat hyväksyneet sen, että heidän on tehtävä henkilökohtaisia parannuksia, jotta maailma tulisi heitä vastaan hyväksymällä erilaisuuden, ja näin ainakin syrjintä saataisiin vähentymään.

Nykyaikana nuorille opetetaan koulussa, että homoseksuaalit ovat ihmisiä siinä missä heteroseksuaalit, biseksuaalit tai transseksuaalitkin. Näin ei ollut vielä muutama kymmenen vuotta sitten, ja mielestäni osittain myös siksi vanhempi polvi on enemmän homoutta vastaan kuin nuorempi. Silti vieläkin maailmassa vallitsee ajatus siitä, että kaikilla homoilla on AIDS tai HIV, että homous on syntinen sairaus ja että kaikki homot ovat alempiluokkaisia kuin muut ihmiset.

Parempaa ja kauniimpaa maailmaa rakentaessa ennakkoluulot on heitettävä syrjään ja kaikkia kuuluisi edes yrittää ymmärtää, antaa muille rauha elää omaa elämää kaikesta riippumatta ja yksityiskohtiin puuttumatta. Erilaisuus on rikkaus esimerkiksi kulttuurin suhteen, miksei homoudenkin suhteen?

En ole kirjoittanut tänne vähänä aikaan, mutten ole kerennyt, tai ainakin niin väitän itselleni. Tällä kertaa sain aikaan tällaisen viidessä minuutissa. Ruoskikaa tai kehukaa, kaikki kelpaa paremmin kuin hyvin. :>

Avaa silmäni

Kulissisi
saa minut voimaan pahoin.

Tiedän miltä tuntuu
kun kaikki kaatuu
eikä millään ole enää väliä
mutta tiedän myös miltä tuntuu
kun kulissit kaatuvat
ja kun koko esitys päättyy.

Negatiivinen olotila
ottaa vallan ja palauttaa kaiken mieleen
kiteyttää pahan olon kimpaleeksi sisälle
eikä siitä tunnu pääsevän eroon.

Minä tiedän
kuinka isän mentyä taivaaseen
linnoittautuu kotiin eikä tahdo nähdä mitään

ketään.

Minä en tiedä
miltä sinusta tuntuu.

 

Teksti on julmaa, kun siitä tulee todellista, kun toinen ihminen on tajuttoman ärsyttävä ja aiheuttaa pettymyksiä. Ihan samalla tavalla sä kirjoitat musta, joten aivan turha nalkuttaa.

 

Irti

Minä en ole ainoa
joka on lyönyt sinua
etkä sinä ole ainoa
joka on huoritellut minua

olit oikeassa.

Tekopyhyyteni saa sinut nauramaan
etkä edes huomaa
että kun puhut pistäväsi muut itsesi edelle
sinä valehtelet
sinä olet tekopyhä.

Haluaisin joskus kuulla sinun tunnustavan pahuuden
joka kasvaa sisälläsi ja jota peittelet
esität enkelilasta.

Olen kyllästynyt siihen
että joudun kovin usein kuuntelemaan uikutustasi menneistä
haukkumista ja rakkauden tunnustuksia
ja kaikista niistä sanoista huolimatta tiedän
ettet tarkoita mitään sanomaasi.

Tiedän
sinä olet epärehellinen
et lainkaan luotettava
ja silti sokeasti luotin sinuun

sitten kyllästyin siihenkin
ettet jaksanut olla pilaamatta muiden päiviä.

Norsu lasikaupassa, ne sanovat minulle tarkoittaen sinua
ja olen täysin samaa mieltä.

Tekopyhyys imee sinulta hengen
enää et usko edes itseäsi
muut näkevät lävitsesi
että kaikki se veren vuodattaminen on kulissia
säälin kerjäämistä.

Nyt sinä päätät avautua minulle vihastasi minua kohtaan
haukkua minut yhteisille ystävillemme
mutta minua ei jaksa kiinnostaa.

Elän täysin irti sinusta.